Tapio Sara eläköityy

Yli 34 vuotta Sähkökojeella työskennellyt Tapio Sara, 65, eläköityy kuunvaihteessa.

Jurvalaislähtöinen mies valitsi sähköalan sattuman kaupalla. Kyseinen koulutus oli hänen kouluiässään suosittu, ja mies päätyi opiskelemaan sitä ammattikouluun Vaasaan.

– Amiksen jälkeen kävin armeijan, josta kotiuduttuani olin vuoden Strömbergin konepajakoulussa kojeistoasentajalinjalla. Se oli siihen aikaan Suomen ainoa paikka, jossa koulutettiin kojeistoasentajia.

Saran mukaan erillistä koulutusta ei ole tarjottu enää vuosikymmeniin missään päin Suomea, ehkä joitain yksittäisiä kursseja lukuun ottamatta. Käytännössä kouluttaminen tapahtuu sähkökeskuksia tarjoavissa yrityksissä, kuten Ilmajoen Sähkökojeella.

Konepajakoulun jälkeen miehen opintie jatkui Vaasan teknillisessä oppilaitoksessa, josta hän valmistui sähköteknikoksi vuonna 1980.

Sähkökojeelle Saran polku vei vuonna 1988, kun yritys tarvitsi tekijää tarjouslaskennan ja myynnin pariin.

– Tehtävänkuva oli minulle ihan uusi, mutta kojeistoala tuttu: olin työskennellyt kojeistosuunnittelussa ja työntutkijana Vaasassa ABB Strömbergin tehtaalla.

Miehen aloittaessa ISK:lla yritys oli juuri ensimmäisen laajennuksensa kynnyksellä.

– Ehdin työskennellä pari viikkoa alkuperäisissä tiloissa, siellä vanhassa navetassa, ennen kuin siirryimme uusiin tiloihin tänne Lasipajantielle.

Vanhat ja uudet tavat

Konkari sanoo laskennan ja myynnin muuttuneen paljon noista ajoista.

– Aluksi hommaa tehtiin vielä ihan manuaalisesti. Toki pian uusiin tiloihin siirtymisen jälkeen hankittiin tietokoneet, joilla tekemistä kehitettiin pikkuhiljaa.

– Ennen kaupankäynti hoidettiin pitkälti puhelimitse, kun taas nyt on siirrytty lähes kokonaan sähköpostiin. Vanhat tutut asiakkaat soittelevat edelleen, mutta nuorempi polvi luottaa sähköiseen viestintään.

Mies näkee hyviä ja huonoja puolia niin vanhoissa kuin uusissa tavoissa.

– Ennen asiakassuhteista muodostui tiiviimpiä ja henkilökohtaisempia, kun kaupoista rupateltiin puhelimessa. Toisaalta sähköpostin hyvä puoli on, että se jättää aina jäljen, jonka perusteella molemmat osapuolet tietävät, mitä on sovittu.

– Arvostan henkilökohtaisuutta, mutta onhan nykymallissa enemmän tarkkuutta ja tehokkuuttakin.

Ei montaa tyhjää parkkipaikkaa

Työn ohella myös työpaikka on muuttunut matkalla.

– Alussa tämä oli aika ”ohkainen” organisaatio, kun toimimme pääasiassa Antin, Martin ja minun voimin.

Sara sanoo työnkuvan olleen silloin omia päätehtäviä laajempi. Jokainen teki omien hommiensa ohella vähän kaikkea muutakin. Nyt tilanne on toinen.

– Koko ajanhan tässä on kehitytty, mutta huimin kasvu on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana.

Yrityksen työntekijämäärä on kasvanut, ja keväällä valmistui lisäsiipi, joka lisäsi sekä tuotanto- että toimistotiloja.

– Pihassa ei taida enää olla montaa tyhjää parkkipaikkaa. Toimiston väki on tuplaantunut niin, että nämä uudetkin tilat alkavat olla nyt täynnä. Katsoin tuossa myös pikkujoululistaa, ja siellä oli paljon minulle ennestään tuntemattomia nimiä, mies kuvailee yrityksen kasvua.

Toinen perhe

Sara tuumaa lähes 35 saman katon alla vietetyn vuoden olevan merkki siitä, että hän on viihtynyt työssään.

– Tietysti on ollut jaksoja, joina on miettinyt, pitäisikö kokeilla välillä jotain muuta. Silti olen pysynyt näissä hommissa, jotka osaan. Myös työn kehittyminen on ylläpitänyt mielenkiintoa.

Työpaikka on ollut vakaa ja turvallinen. Vuosia samana pysynyt porukka ehti muodostua toiseksi perheeksi.

– Harmittamaan on jäänyt se, ettei ole yksinkertaisesti ehtinyt vierailla asiakkaiden luona. Monet tunnen vain äänestä. Olisi ollut kiva nähdä ihmisiä enemmän.

Hidastamista, remonttia ja liikuntaa

Eläkkeelle siirtymistä hän on saanut harjoitella tekemällä lyhennettyä työviikkoa parin edellisen vuoden ajan.

– Siihen on alkanut jo vähän tottumaan. Huomaa, että vauhdin himmaaminen on tuntunut ihan hyvältä.

Saran työnkuva on säilynyt loppuun asti samana – laskentaa ja myyntiä riittää. Toki ”lopputyönään” hän on hääräillyt tarjouspuolelle uutta automaattista työajanlaskentajärjestelmää.

– Se alkaa olla toimiva.

Eläkevuosille miehellä ei ole mitään erikoisia suunnitelmia. Omakotitaloasujalla riittää remontti- ja ylläpitohommia, mutta kun päivätyöt ovat poissa kalenterista, on elämää mahdollista hidastaa.

– Aion jatkaa liikuntaharrastuksia, eli nykyään lähinnä kävelylenkkejä ja hiihtoa.

Kojeistoalaa hän suosittelee myös uusille tekijöille.

– Vaikka tekniikka kehittyy, niin sähkön perusasiat eivät kovin kesken tule muuttumaan. Kojeistoasentajia tarvitaan, ja ala varmasti kehittyy jatkossakin. Jos olisin siinä iässä, niin itsekin voisin lähteä vielä näihin hommiin, Sara päättää.