Harjoittelijasta ISK-asentajaksi

Koskenkorvalainen Niko Hietaharju, 20, päätyi peruskoulun jälkeen sähköalalle punnittuaan tarkkaan sen sekä rakennus- ja LVI-alojen välillä.

– Tuumailin, että noilla kaikilla on aika paljon töitä tarjolla. Päädyin kuitenkin sähkölle, koska ajattelin tämän olevan kaikista eniten sellaista pientä näpertämistä. Se tässä miellyttää – tarkka käsillä tekeminen.

Hietaharjun ISK-ura alkoi monen muun tapaan työharjoittelusta. Kurikan Sedussa opiskellut sai opettajalta vinkin kysäistä Sähkökojeelta vuoden harkkapaikkaa.

– Vaikka asun tässä lähellä, niin talo ei ollut mitenkään erityisen tuttu entuudestaan. Tiesin, mitä täällä tehdään, mutten enempää.

– Tulin sitten käymään, ja tuumattiin yhdessä, että laitetaan harkkapaperit kuntoon.

Tekeväksi ja käteväksi osoittautunut nuorimies palkattiin valmistumisen jälkeen ISK-asentajaksi. Hän ehti hääriä hallilla noin seitsemän kuukautta ennen kuin kutsu kävi asepalvelukseen. Niinisalosta alikersanttina kotiutunut palasi työpisteelle tämän vuoden alussa.

Hietaharjun työnkuva koostuu perinteisistä kojeistoasentajan tehtävistä:

– Haen toimistosta piirustukset, noudan oikeat osat varastosta ja kasaan keskuksen.

Hän ajattelee, että moni saattaa luulla työtä hyvinkin yksitoikkoiseksi. Hänestä asia ei kuitenkaan ole niin:

– Nyt on pienikokoinen keskus tekeillä, mutta seuraava saattaakin olla kolme kertaa kaksi metriä. Jotkut keskukset saattavat sisältää vain yksinkertaisia tulo- ja lähtökaapeleita, ja osassa saattaa olla kaikenlaista automaatiota ynnä muuta sisällä, ja on paljon pientä johtoa. Vaihtelua siis riittää.

Mukavaa ja vitsikästä, mutta myös tarkkaa

Koskenkorvalaisen mielestä parasta työssä on mukava työporukka.

– Täällä kaikkien kanssa saa jutun juurta aikaan, kaikilta uskaltaa kysyä ja kaikkia pystyy neuvomaan.

Viereisellä työpisteellä hyörii vanhempi konkari, Jarno Savela.

– Savela vähän ottaa ja herjaa välillä, mutta kyllä takaisinkin saa aina heittää. Vitsailu on vastavuoroista ja pysyy hyvässä maussa, Hietaharju naurahtaa.

Silloin tällöin toistuvaksi hupaisaksi tapahtumaksi hän kertoo kojeistojen tarkastuksista huolehtivan Tuomo Sihdon huudahdukset:

– Sihto karjahtaa nimen, ja sinne saa sitten mennä katsomaan, missä on tullut tehtyä virhe.

Virheet eivät tietenkään tee tilanteista hauskoja, vaan tarkastajan persoonallinen tapa ilmoittaa niistä.

– Erehdysten kautta oppii ja ainakin tietää, että tarkastus pelaa hyvin, asentaja tuumii.

Hietaharju uskaltaa liata kätensä myös työmaan ulkopuolella: hän on innokas autojen ja moottoripyörien värkkääjä. Onko miehen tarkoituksena lähteä perinteiselle vappuajelulle?

– Vappu taitaa tällä kertaa mennä aika pitkälti levätessä, sillä en saanut ajopeliäni kuntoon siihen mennessä – josko sitten edes juhannukseksi!

Perinteiseksi vappuherkukseen hän nimeää munkit, ja kuppiin tulee kaadettua simaa.

– Kyllä itsetehty sima on aina parempaa kuin kaupan, mutta vähän ikävän työlästä tehdä, joten kaupan omalla mennään, Hietaharju sanoo ja toivottaa koko Sähkökojeen puolesta iloista vapunaikaa kaikille.