Monen mutkan kautta ISK-asentajaksi

Kun jurvalaislähtöinen Peter Mänty aloitti rapiat pari vuotta sitten kojeistoasentajana ISK:lla, ei homma ollut hänelle laisinkaan tuttua. Käsillä tehtävästä työstä hänellä toki oli paljon kokemusta: autonasentajaksi opiskellut oli työskennellyt muun muassa autofiksaajana niin palkollisena kuin yrittäjänä, minkä lisäksi takana oli myös rakennushommia, automaalausta ja -asennusta. Sittemmin Männyn urapolku johti akkujen myyjäksi.
Kahdeksan vuoden toimistorupeaman aikana Mänty alkoi kaivata jälleen käytännön hommia.
– Tässä “vanhemmalla” iällä aloin kiinnostumaan sähköalasta, 30-vuotias sanoo.
Reilu pari vuotta sitten hän päätti hypätä tuntemattomaan: Mies puntaroi sähköalan perustutkinnon oppisopimuspaikan ja Ilmajoen Sähkökojeen välillä. Harkinta johti Sähkökojeelle, jonka Mänty koki sopivan paremmin elämäntilanteeseensa.
Kojeistoasentajan työ oli hänelle täysin uusi aluevaltaus.
– Edellisessäkin hommassa sitä (sähköä) oli, mutta akkujen muodossa. Sanoin kuitenkin, ettei minulla ole sen toiminnasta muuta tietoa kuin, että jos sormet lykkää pistorasiaan, niin kipeää tulee, mies naurahtaa.
Aluksi Mäntyä jopa hieman hirvitti kaiken opittavan määrä.
– Katsoin kojeistoja niin kuin avaruusalusta pitäisi ruveta kasaamaan.
– Siinä oli vielä esikoisen mukanaan tuoma vauva-arki yhtä aikaa opeteltavana. Uutta piti oppia niin kotona kuin työpaikalla. Se vaati motivaatiota ja oikeaa asennetta.
Oppia kannustavassa ilmapiirissä
Nyt, kun työkokemusta on karttunut jo yli parin vuoden verran, hän kokee päässeensä hyvin sisälle sähkökojeistojen maailmaan.
– Kaikki on oikeastaan aika hyvin. Työtehtävässäkin on menty eteenpäin: enää ei tarvitse aivan pienimpien keskuksien parissa olla.
Männyn mukaan oppiminen ei ole vieläkään loppu, vaan mitä haastavampiin kojeistoihin mennään, niin sitä syvemmälle mietintämyssy pitää päähän laittaa. Hän toteaa, että osaaminen karttuu välillä virheidenkin kautta.
– Sehän on se paras tapa oppia. Eikä täällä ole lynkattu, vaikka kaikki ei olisi mennyt heti kerralla täysin putkeen. Virheitä tehdessä huomaa ainakin, että meidän tarkastuspuolemme toimii moitteetta.
Lynkkaysten sijasta Mänty kokee työilmapiirin positiiviseksi ja kannustavaksi.
– Apua on helppo kysyä ja sitä myös saa. Toisaalta mitä paremmin pääsee kärryille, sitä mukavammaksi homma muuttuu, kun ei tarvitse nyppiä jonkun hihasta koko ajan.
Asentajan mielestä Sähkökojeelle on aina mukava tulla ja päivät kuluvat nopeasti siistien sisähommien parissa. Aika-ajoin hän tykkää haastaa itseään urakkatöillä.
– Siinä on tietty määrä tunteja käytössä; pääsee kokeilemaan, kuinka tehokkaasti pystyy tehdä hyvää jälkeä.
Vaikka Mänty viihtyykin tehtaalla, hän sanoo olevansa aina valmis myös jalkautumaan, kun kojeistot vaativat korjaamista tai muutoksia paikan päällä.
– Yleensähän me näemme ne keskukset täällä työpöydillä “kuolleina”. Siksi on mukavaa päästä vilkaisemaan niitä “elävinä” niissä kohteissa, joita varten ne on tehty.
Työ- ja perhe-elämä sopusoinnussa
Viime viikkoina Mänty ei ole ollut työreissuissa eikä häntä ole oikeastaan näkynyt työmaallakaan tavallisissa määrin. Kojeistopiirrustusten tuijottelun sijaan mies on ollut todellisen elämän ihmeen äärellä.
– Perheenlisäystä tosiaan tuli tuossa vajaa pari kuukautta sitten, kun saimme toisen pojan.
Ensimmäiset vanhempainvapaaviikot isä ja äiti viettivät yhdessä lapsen kanssa. Nyt isä on taas töissä, mutta useamman kuukauden laatuaika vauvan kanssa odottaa edessä päin.
– Nuo pienet ovat mukavaa seuraa. Eikä tule sellaista hetkeä, ettei olisi mitään tekemistä, kun töistä kotiin pääsee. Se on vähä niin kuin toinen työmaa, Mänty tokaisee hymyillen ja jatkaa:
– Mutta nyt, kun on jo kerran nähnyt, millaista se vauva-arki on iloineen ja haasteineen, niin sen ja töiden yhdistämiseen osaa varautua jo eri lailla.
Hän kehuu Sähkökojetta työpaikaksi, joka palvelee hyvin lapsiperheen arkea.
– Liukuvan työajan ansiosta päiviä voi aikatauluttaa kotielämän kanssa yhteensopiviksi. Se tuo tietynlaista rauhaa elämään, mikä on hyväksi myös lapsille. En halua opettaa sellaista kiirekulttuuria heille jo pienestä pitäen.
– Toisaalta, jos jotain odottamatonta tulee, vaikka lastenhoidon osalta, niin liukuma auttaa siinäkin. Sähkökoje on muutenkin joustava ja keskusteleva työnantaja, joka ottaa huomioon työntekijöidensä tarpeet. Vakavaraisuus on myös työntekijän kannalta hyvä asia, kun ei tarvitse pelätä työpaikan puolesta ja palkka tulee aina ajallaan tilille.
Elämä kantaa
Männyn perhe asustaa Ilmajoen keskustan liepeillä Oksimäessä, metsäisellä tontilla, jollaisesta he olivat unelmoineet. Työmatka Koskenkorvalle on Männyn mielestä mukavan lyhyt. Tänä keväänä hän on karauttanut sen ensimmäistä kertaa sähköpyörällä.
– Olin pitkään sähköpyöriä vastaan; ajattelin, että jos ei lihasvoimalla jaksa polkea, niin sitten ei tarvitse ollenkaan. Mutta niin on helppo sanoa ennen kuin on kokeillut.
Mänty harrastaa myös hieman nopeampia kulkuneuvoja. Kavereiden kesken käydään nimittäin ajelemassa enduropyörillä ja tuunataan näyttelyautoja. Oma “kesäauto” on miehen haaveissa, mutta tähän asti pahin menopelikuume on purettu kavereiden vempeleiden laitteluun. Mänty pyrkii säilyttämään vireyttään käymällä myös kuntosalilla.
Työelämän monissa liemissä keitetty pyrkii pitämään työmaansa Lasipajantiellä kojeistonasennuspöydällä. Mänty haluaa kehittyä ensin nykyisessä tehtävässään mahdollisimman pitkälle, mutta eteneminen talon sisällä ei ole poissuljettua.
Nuorena yläkoulun käyneenä Mänty oli epävarma siitä, riittävätkö hänen arvosanansa minnekään. Hän pääsi kuitenkin autopuolelle ja on työskennellyt sittemmin monissa eri tehtävissä.
– Eteenpäin on siis menty ja elämä on aina kantanut. Tekevälle on löytynyt hommia, eivätkä ne paperit ja numerot ole ratkaisseet loppuelämää. Toki ei voi kiistää, etteikö hyvistä arvosanoista olisi hyötyä, mutta ilmankin voi onnistua.
Mänty haluaa rohkaista kaikenikäisiä menemään rohkeasti kohti omia unelmia ja hyppäämään tuntemattomaan:
– Kannattaa kokeilla kaikennäköistä, jos on mahdollisuuksia ja kiinnostusta. Kojeistoasentajan työ oli minulle onnistunut muutos, ja suosittelen tätä kyllä muillekin, jotka miettivät uusia työkuvioita.