ISK:n uusi myynnin konkari

Loppukesästä saimme ISK-tiimiimme uuden vahvistuksen, kun sähköalalla 27 vuotta häärinyt Katja Koskiniemi aloitti työnsä myynnin ja tarjouslaskennan parissa.

Ruotsissa syntynyt muutti Suomeen koulutaipaleensa alkaessa ja on elänyt siitä lähtien Ikaalisissa. Lukion jälkeen hän jatkokouluttautui Hämeenkyrössä useita aloja yhdistäneessä pilottihankkeessa.

– Se oli hieman erikoisempi koulutus, johon saattoi päästä ylioppilaskirjoitukset tietyillä aineilla läpäisseet. Siellä opetettiin sähkö- ja tietotekniikkaa, elektroniikkaa, ohjelmointia ynnä muuta sellaista. Se oli todella kattava koulutus, joka valmisti hyvin moneen tehtävään.

Elettiin 90-luvun alun Nokia-buumia. Koskiniemi sai kesä- ja viikonlopputöitä kännyköihin akkuja valmistaneelta Kyreliltä.

– Tehdas oli Kyröskoskella. Se alkoi autotallista ja kasvoi räjähdysmaisesti. Sinne palkattiin väkeä jatkuvasti; parhaimmillaan saattoi tulla 100 henkeä pariin viikkoon ja työpisteitä laajennettiin.

– Olin siellä aluksi viikonlopputöissä korjaamassa pöytälatureita ja kännyköitä. Myöhemmin tein kolmivuorotyössä akkuja urakalla. Nokiat vietiin silloin käsistä, ja palkatkin olivat sen mukaisia.

Maisemanvaihdos nyt tai ei koskaan

Koskiniemen ”todistuksesta ei ehtinyt edes muste kuivumaan”, kun hänellä oli jo vakiopaikka Kyrelillä.

Parin vuoden päästä ”alkoi se kuuluisa alamäki”, eli lama. Väkeä alettiin irtisanomaan ja lomauttamaan. Myös Koskiniemi otti vapaaehtoisesti lomautuspaperit.

Hän ei ehtinyt olla kortistossa kuin puolipäivää, kun hänelle jo tarjottiin töitä Ikaalisten Keskussähköltä, nykyiseltä E Avenuen Ikaalisten tehtaalta.

– Siellä viihdyin sitten 27 vuotta monipuolisissa tehtävissä, jotka ovat olleet todella mielenkiintoisia. Toimin ostajana, suunnittelijana ja myyjänä. Olen nähnyt sähkökeskuksen elämän kaikki vaiheet.

Sähkökoje etsi keväällä vahvistusta myyntitiimiinsä ja päätti ottaa yhteyttä Koskiniemeen, jonka tiedettiin olevan osaava, ahkera ja pidetty myynnin konkari.

– Mikko (Alho) soitti ja ilmoitti, että olisi kiinnostunut palkkaamaan minut, jos joskus miettisin työpaikanvaihtoa. Sanoin, että katsotaan, eihän sitä koskaan tiedä.

Pitkään samassa talossa olleelle tuli tunne, että hän voisi kokeilla siipiään jossain muualla.

– Niinpä tein kesälomalle jäädessäni ison päätöksen sanoa itseni irti. Työtarjouksia tuli muutamia etenkin sen jälkeen, kun ilmoitin LinkedInissä jääväni pian työttömäksi.

Kysyntää sähköalan ammattilaiselle oli muuallakin, mutta lopulta jokin Sähkökojeessa kolahti:

– Työnantajalla on hyvä maine, ja ihmiset vaikuttivat heti mukavilta, kuten myös työilmapiiri. Kokonaisuudesta tuli heti hyvä fiilis.

Koskiniemi sanoo, että vanhoja työkavereita tulee ikävä; porukka oli hyvä. Silti hän ajattelee, että maisemanvaihdos piti tehdä nyt, tai muuten sitä ei olisi tullut tehtyä koskaan.

Etätyön suosija

Koskiniemen työnkuva ei muuttunut paljoakaan työpaikkavaihdoksen myötä. Ohjelmistot ja asiakkaat ovat toki uusia.

Työmatka muuttuu ja ei muutu: Entinen asemapaikka löytyi omalta kylältä. Nyt Koskiniemi pendelöi Ikaalisista Koskenkorvalle, vaikkakin yleensä vain kerran viikossa. Hän työskentelee pääasiassa etänä, kuten edellisessä työpaikassaan.

– Etätyö ei siis ole minulle ollenkaan outoa. Pidän varsinkin kotitoimiston omasta rauhasta; saan keskityttyä hyvin ja töihin voi soitella tarpeen mukaan.

– Olen erittäin tyytyväinen siihen, että ISK:lla ymmärretään etätyön hyödyt.

Koskiniemi tuntee työparinsa Aki Koivumäen entuudestaan. He ovat aikaisemmin työskennelleet saman yrityksen eri toimipisteissä ja olleet sitä kautta yhteydessä.

– Meistä tuli tosi hyvät työkaverit. Jatkoimme yhteydenpitoa senkin jälkeen, kun Aki siirtyi Sähkökojeelle. Olemme taistelleet hyvällä hengellä samoista sopimuksista, ja hän itseasiassa minua Mikolle suosittelikin.

Itseään hän kuvailee tuotteliaaksi työntekijäksi, joka ei kyttää kelloa, vaan tekee työnsä joustavasti.

– Opin kovan työmoraalin jo Kyrelin hulluina kasvuvuosina. Välillä huomaan, että taukojakin tulisi muistaa pitää.

Vastapainoa leipätyölle

Etelä-Pohjanmaa on Ikaalisissa eläneelle tuttua seutua, sillä hänen juurensa ovat Lapualta ja miehensä Jalasjärveltä. Trumpetin soitonkin hallitseva kävi jo ennen uutta pestiään kerran viikossa Jalasjärven Soittokunnan harjoituksissa, joten matkailua ei tule viikkoihin kauheasti lisää.

– Pystyn kätevästi yhdistämään harrastuksen ja työreissut sekä yöpymään anopin luona.

Musiikki on iso osa Koskiniemen elämää:

– Soitan trumpettia myös Ikaalisten Nuoriso-orkesterissa sekä ukulelea Ikalele-bändissä; päätin aikaisemmin, että opettelen jonkin soittimen ennen kuin täytän 50, ja tässä sitä nyt ollaan.

Lisäksi hän laulaa kuoroissa ja Waloa-nimisessä kvartetissa.

– Pidämme laulamisesta ja niin näyttää yleisökin pitävän, kun väkeä käy keikoilla todella mukavasti. Tulemme jossain vaiheessa Jalasjärvellekin esiintymään.

Päivätyölle vastapainoa tuo myös luontaishoitola, jota Koskiniemi pyörittää kotoaan käsin.

– Olen opiskellut muun muassa kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi, hermoratahierojaksi ja akupunktuurikoksi. Teen sitä ennemmin auttamisen ilosta kuin ansaintamielessä.